Etelänlomalla 4/4: Kulttuurimatkailua sekä yllätyslaji

Sunnuntai olikin viimeinen päivä meidän neljän päivän Viron retkestämme. Jotenkin reissu oli tuntunut vieläkin pidemmältä, niin paljon hyviä retkiä ja hetkiä oli tähän mahtunut. Koti-ikävä kyllä painoi jo jonkun verran ja viimeinen päivähän tietysti meni kotiinpääsyä odotellessa. Jos olisin voinut olisin ottanut seuraavan päivän töistä vapaaksi, mutta koska kiire töissä ei vieläkään ollut helpottanut oli pakko jättää luksuspalautumispäivä ottamatta.

Sunnuntaiaamuna saikin nukkua hieman pidempään ja matkaan ei ollut mikään kiire lähteä. Aamupalalla yritettiin tuhota niin paljon eväitä kuin vain oli mahdollista. Eväitä kaikilla oli niin paljon, että teimme päätöksen pikniköidä jossain hyvässä kohteessa.

Majoitushuoneesta ikkunalle päin

Majoitushuoneesta ovelle päin

Avaraa tilaa

Päivän ensimmäinen kulttuurikohde olikin Padisen linnanrauniot, joille ajoikin hyvän aikaa. Paikalla osa seurueesta haki kahvit kauniisti entisöidystä kartanohotellin kahvilasta. Kävin itsekin kurkistamassa sisälle ja pidin kovasti näkemästäni. Kauniita vanhoja huonekaluja sekä esineitä ja ihania tapetteja kauniisti sopusoinnussa keskenään.

Mielenkiintoinen yksityiskohta

 
Kamerani ilmoitti toisenkin akun olevan pian lopussa, joten kävin hieman tällä kertaa kiertämässä raunioita enkä käynyt niissä seikkailemassa sisäpuolella. Päivästä tuntui tulevan hieman turhankin lämmin omaan makuuni. Seuraava pysähdys olikin hieno Pakrin niemi ja majakka. Tyydyimme katselemaan majakkaa vain ulkopuolelta ja kuvaamaan sortumavaaran uhallakin tähystyspaikalta niemekkeen lippareunaa. Pidimme myös piknikin tien laidassa. Mereltä käyvä tuuli olikin lämpimästä päivästä huolimatta kohtuullisen hyinen, mutta siitä huolimatta muutama porukasta uskaltautui jäätelölle pienen kahvilan terassille. En uskaltanut ottaa kovin monia kuvia, kun yritin säästellä kameran akkua hieman vielä viimeisille paikoille.

Suuri sininen

Tähystyspaikka

Hyvän aikaa Pakrissa vietettyämme lähdimme vielä kohti viimeistä kohdetta Keilajoen putouksia. Tälläkin kertaa ihmisiä oli paikalla kuin pipoa. Aloitimme kävelemällä siltojen yli putousten 'yläpuolelta' eri puolelle kuin missä viimeksi olimme käyneet. Sillat olivatkin aika vaikuttavia vaikka toisessa ei ollut kaiteita ollenkaan ja sekös aiheutti hieman tykytyksiä. Kamera vilkutti sitkeästi punaista akkumerkkiä, toinen akku oli pimennyt aivan kokonaan Pakrin niemellä. Joitakin kuvia sain otettua, mutta tietenkin ne Keilajoen putoukset jäivät kuvaamatta. Olivat oikeastaan hienommat tältä tällä kertaa lähestytyltä suunnalta. Näimme myös hieman yllättäen koskikaran lentelevän putouksen taakse kallion koloon, liekö sillä ollut siellä pesä.

Ai mitkä kaiteet?

Matkalla takaisin Tallinnaan menimme hieman ohi aiotusta risteyksestä ja päädyimme muutamien mutkien ja kiertoteiden kautta hieman sovittua myöhemmin satamaan. Onneksi autoa vastassa olleet heput olivat mukavia eivätkä nostaneet mitään haloota asiasta. Osa porukasta lähti vielä tekemään ostoksia johonkin lähistölle, mutta itse jäin vain odottelemaan kotiinlähtöä, koska todennäköisesti olisin vain eksynyt johonkin.

Olipa pitkä ja rankka, mutta silti kovin palkitseva reissu. Ensi vuonna mahdollisesti uudestaan.