Petikon virkistysmetsä (31/100)

Tässä kirjoituksessa eletään vielä kesäkuun alkupäiviä. Kauniina sunnuntaina teki mieli seikkailemaan sekä ulos muutenkin hieman jonkinmoisen metsän keskelle. Päätimme lähteä kartoittamaan läheistä Petikon virkistysmetsää. Ajattelimme kiertää hieman ulkoilureittiä pitkin ja etsiä jonkun sopivan kahvittelupaikan. Termi lähteä ulos kahville sai tällä retkellä aivan uuden ulottuvuuden.

Saapuessamme parkkipaikalle totesimme sen olevankin aika suuri. Kourallinen muitakin autoja oli paikalla, mutta lähistöllä ei näkynyt kuin muutama ihminen. Paikanpäällä olikin hyvät opasteet ja taulu, josta näki ulkoilureitit. Jotain laavuntapaisiakin alueella oli peräti kaksin kappalein. Päätimme kiertää lähimmälle laavulle ja kahvitella siellä.

Leveä hiekkatie oli mukava kävellä ja rauhassa sai askeltaa, ylä- ja alamäkiä olikin tosin oletettua enemmän. Lämmin päivä oli houkutellut myös paljon päiväperhosia lentelemään, ja niistä tunnistin vain pienen murto-osan. Näimme keskellä lenkkipolkua myös kuolleen ja kuivuneen sammakon. Päätimme keitellä kahvit aurinkoisella kalliolla laavun sijaan, joka osoittautuikin hyväksi vaihtoehdoksi. Kahviveden kiehuminen tosin kesti pieneltä ikuisuudelta tuntuvan ajan varmaankin sen vuoksi, että olin ottanut aika tyhjän kaasupatruunan mukaan. Mikäs siinä odotellessa, auringosta nauttiessa ja lintuja kuunnellessa. Kahvihetken loppupuolella alkoi taivaalta kuulua lähestyviä hävittäjiä. Ensin ylitsemme lensi neljän Hornetin laivue ja niiden ääniaalto oli kyllä korvia huumaava pian tämän jälkeen tuli vielä neljän Hawkin lentue. Taisivat olla palaamassa lippupäivän paraatin ylilennolta.

Kuvassa ei kaikki sotkuisuus näy.

Löysimme myös metsäpolkuja

Kävimme etsimässä yhden geokätkön, jonka jälkeen kävimme katsastamassa hieman surkealta näyttäneen laavun. Laavu oli mallia penkit reunoilla ja maalattia ja se oli sotkettu tagein. Jatkoimme vielä hiekkakuopan lävitse toiselle ja kolmannelle kätkölle, jonka jälkeen olimmekin jo kohtuu lähellä parkkipaikkaa. Soratien varrella näimme vielä kuolleen vesimyyrän. Lennokkiaitauksessa olikin astetta suurempi lennokki lähdössä yläilmoihin. Pitihän sitä tietysti hieman seurata ja ottaa kuvaakin.

Mukava pieni päiväretki tutustumaan lähimetsiin. Tämä olisikin sitten osa 31 100-hetkeä luonnossa sarjaan. Pienet ovat luvut vielä kesäkuun alussakin. Tätä kirjoittaessa tosin hetkiä on taas rutkasti enemmän odottelemassa joutilasta kirjoitusaikaa ja tulossa oleviakin jo muutamia.