Sipoonkorpeen tutustumassa (29/100)

Kevään luonnon teemapäivänä villiinny keväästä, päätimme lähteä tutkimaan kokonaan kartoittamattomia seutuja Sipoonkorpeen. Olin katsonut hyvissä ajoin parkkipaikat valmiiksi, kun uumoilin, että jokunen muukin saattaisi olla hyvänä kevätpäivänä liikenteessä. Olin oikeassa, mutta en todellakaan osannut odottaa ihan niin suurta ihmismassaa kuin mitä suuremmalta parkkipaikalta löytyi. Pienillä partiolaisilla oli joku retki juuri alkamassa samoihin aikoihin, kun itse osuimme parkkipaikalle, joten yhtään vapaata paikkaa ei ollut. Jouduimme siis palaamaan hieman takaisinpäin ja aloittamaan retkemme vähän eri paikasta kuin mitä olin ajatellut.

Toisella parkkipaikalla olikin oikein ruhtinaallisesti tilaa, joten saimme auton sinne vaivatta. Lähdimme tutustumaan Sipoonkorpeen merkkaamattomia polkuja. Ensin aika nousu metsäautotietä noin puolen kilometrin matkalta ennen kuin puikahdimme metsäpolulle. Sipoonkorpi vaikutti heti ensi askeleista hieman erilaiselta kuin mitkään muut käymäni kasallispuistot. Korkeita kallioita ja vanhaa nimensämukaista korpimetsää. Pieni puro kiemursi liristen kuusikossa metsäautotien viertä alas ja linnut liversivät metsässä.

Kuljimme jonkun metsähallituksen tukikohdan ohitse jonka jälkeen alkoikin kipuaminen ylöspäin. Lämpöä oli aikalailla sopivasti ei liikaa eikä liian vähän. Kävimme etsimässä yhden kätkön ylhäältä kallionkolosta ja ihailimme soistuvaa lampea ylhäältäkäsin. Tuoksui huumaavasti lämpimältä mäntykankaalta, yksi hienoimmista tuoksuista mitä on. Laskeuduimme alas kalliolta ja olimmekin lammen rannassa. Suuntasimme metsän halki kohti nuotiopaikkaa. Matkalla tuli vielä vastaan vanha metsätorppa. Sitä saatiinkin ihmetellä ja kuvailla tovi jos toinenkin. Harmillisesti ei vain sisään päässyt kurkkaamaan.

Nuotiopaikan ympäristöstä löysimme sen koko partiolaisjoukon sekä muutaman muun telttakunnan hieman syrjemmältä. Nuotiossa oli muutaman klapin tuli palovaroituksesta huolimatta. Emme itse olleet edes tajunneet tarkastaa asiaa, joten käytin hiillosta hyväkseni käristääkseni pari nakkia hotdogien väliin. Ennen matkan jatkumista kävimme vielä puuvajan nurkilla etsimässä toisen geokätkön. Jatkoimme merkattua polkua kohti ensimmäistä parkkipaikkaa. Matkalla tuli muutamakin selvästi telttailemaan aikova pari vastaan. En tiedä oliko villiinny keväästä teemapäivä saanut ihmiset liikkeelle vai varsin leudoksi lupailtu yö sekä vihdoin saapunut kevät.

Loppumatka parkkipaikalle oli ehkä tylsin osa tätä retkeä. Leveää sorapolkua oli hieman tylsä kävellä ja lisäksi aika jyrkkä alamäki ei tehnyt hyvää kengissä kärkeen liukuville varpaille. Minulla oli testissä aiemmin keväällä ostamani hieman kevyemmät retkeilykengät. Niillä oli yllättävän mukava kävellä, vaikka ne olivatkin kokoa pienemmät kuin toiset samanmerkkiset, jotka omistan. Yhtään rakkoakaan ei ilmaantunut, joten kengät taisivat lunastaa paikkansa käytössä.

Vielä aivan parkkipaikan liepeillä päätimme etsiä kolmannenkin geokätkön ja saimmekin odotella aika tovin, kun purosta ihastuneet pojanviikarit jaksoivat ihmetellä ja viipyä loputtomiin. Purosta tulikin otettua useampi kuva. Hieno kätkötoteutus meitä paikalla odottikin, kun vihdoin sopiva väli etsintään koitti. Loppumatkan tallustimme vielä autotien vartta takaisin omalle autollemme.

Sipoonkorpi vakuutti sen verran, että sinne täytyy palata vielä paremmalla ajalla. Kyllähän siellä niitä kätköjäkin jäi toista kertaa odottamaan aika liuta. Tällä kuittaan osan 29 100 hetkeä luonnossa sarjaa suoritetuksi. Tämä olisi myös 52 retkeä vuodessa sarjaan osa 3. Retki luontokohteeseen, jossa et ole aikaisemmin käynyt.