Suurin osa porukasta oli väsännyt eväitä vielä yöllä takaisin majoitukseen palatessa, joten aamulla lähtö oli kohtuu nopeaa. En yhtään muista mihin aikaan loppujen lopuksi päästiin lauantai-aamuna liikkeelle, mutta kohtuu ajoissa (noin 7:30) oltiin kuitenkin uudelleen Keemun lintutornin läheisellä niemellä lintuja kuikuilemassa. Aikaisesta lähdöstä oli se hyöty, että nähtiin matkalla kettu, ilmeisesti metsäkauris sekä teeri! Viimeisemmän luulin silloin olevan elämänpinna, mutta nyt tätä kirjoittaessa tajusin, että olen nähnyt teeriä kyllä aiemminkin Pohjois-Karjalan reissussa. Silloin ensin keskellä tietä tönötti kurki, jonka kohdilla suolla oli myös teeriä, noin kilometri eteenpäin tästä nähtiin vielä hirvi juoksemassa autotien ylitse, mutta takaisin tähän retkeen.
Keemun lintutornille päästessä itse kirmasin ensimmäisenä etsimään sitä edellisenä päivänä piiloon jäänyttä geokätköä. En ehkä pilaa tätä nyt keneltäkään, jos kerron kätkön olevan itse lintutornissa. Etsittiin kätköä pitkän aikaa kaikista mahdollisista puisista paikoista ystäväni M:n kanssa. Lopulta M onnistui löytämään kätkön vielä sellaisesta paikasta, jonka lähellä itse olin ensimmäisellä kerralla jo käynyt. Oli kyllä hyvin ovela tämä piilo ja vaikeustasonsa selvästi ansainnut. Lopulta liityimme muiden joukkoon lintuja tiirailemaan.
Aamun listasta tulikin aika pitkä ja itselle parhaita havaintoja olivat kapustarinta, tundrakurmitsa, pikkutiira sekä aina paljon ilahduttava vesipääsky. Vielä ennen lähtöä nähtiin ohilentävinä kolme mustatiiraa (elämänpinna tästä nyt ainakin) sekä aivan retkiautomme lähellä puussa laulanut kirjokerttu (ja tästäkin toinen)! Pois ajellessa pysähdyimme määrittämään sähkötolpan päällä istunutta petoa. Hiirihaukkahan se. Aina kun ajoimme lähemmäs haukka lensi seuraavalle tolpalle, kunnes se kyllästyi leikkiin ja lensi kauemmas.
Seuraavana etappina meillä olikin Haeska, jossa majoituimme viime vuonna. Matkalla kuitenkin näimme niittysuohaukkakoiraan, jonka lentoa pellon yllä pysähdyimme seuraamaan joksikin aikaa. Haeskassa olimme jo kymmeneltä ja päivän ensimmäinen kuvakin on vasta täältä. Vaikka aluksi näytti, ettei paikalla juuri mitään olisi alkoi kuitenkin lajeja kertyä vain lisää. Mustapyrstökuireja oli paikalla useampia, heinätavikin nähtiin sekä itselleni iloinen jälleennäkeminen jouhisorsan kanssa. Ohitselentäneet punakuirit menivät minulta aivan ohi samoin kuin mystisesti kadonneet jänkäsirriäisetkin.
Matka jatkui yhdentoista aikaan Põgari-Sassin kohdan pikapysähdyksen jälkeen kohti Puise Ninan niemennokkaa. Tällä kertaa ei mitään kovin kummoisia nähty, vaelleltiin rannalla ja katseltiin lammaslaumaa. Omalle listalleni taisi tulla hemppo ja varma kivitasku tältä pysähdykseltä. Matkalla Haapsaluun pysähdyimme vielä raunioituneella kirkolla, jonka ohi aiemmin olimme ajaneet. Sieltä saikin muutamia aika mukavia kuvia.
Odotettu visiitti Haapsaluun jäikin loppujen lopuksi kovin lyhyeksi, koska nälkäisinä ajoimme suoraan keskustaan. Etsimme pitserian odotimme annoksiamme aivan liian kauan ja lopulta olimme niin uupuneita, että emme käyneet kiertämässä, rannalla tai mitään vastaavaa. Haapsalu jäi siis pitkälti näkemättä, vaikkei siinä välttämättä kauheasti olisi näkemistä ollutkaan.
Matkalla takaisin majoitukseen kävimme vielä Rannajõella. Lintuja ei täälläkään tällä kertaa paljoa ollut. Muutamat suohaukat ja joitain pikkulintuja. Kauriita sen sijaan oli jälleen useampia ja saimpa kaukoputkeeni osutettua myös metsänreunaan suuntaavan hirvenkin. Tässä vaiheessa ei juuri jaksanut enää keskittyä mihinkään pitkä päivä alkoi jo painaa yhtä jos toistakin.
Illalla majoituksessa olikin vuorossa saunomista, syömistä ja elämänpinnamutakakun syöntiä. Kerrattiin myös jokaisen parhaat hetket reissun ajalta. Vielä ennen nukkumaanmenoa pakkailin reppuun melkein kaiken mitä en enää tarvitsisi aamulla ennen lähtöä.
Seuraavassa osassa sitten lyhyt viimeinen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on aina tervetullut!