Näytetään tekstit, joissa on tunniste Repoveden kansallispuisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Repoveden kansallispuisto. Näytä kaikki tekstit

4. helmikuuta 2026

Repovesi kevättalvella puolikuntoista menoa

Paluu lähes vuodentakaiseen. Näillä pakkasilla on hyvä muistella hieman lauheampia talviretkiä. 
Todettiin joskus alkuvuodesta, ettei oltu käyty muutamaan vuoteen Repovedellä. Niinpä sitten varailtiin maaliskuulle parin yön talviloma. Tuttu ja turvallinen Kuutinkämppä oli sopivasti vapaana niinpä muutaman yön reissu kevättalvella oli sillä selvä.

Mustalamminvuoren näkötornilta on aina hienot näkymät
 

Juuri ennen reissua olin ollut kipeänä. Totesin, että en anna sen häiritä vaan lähdetään ja mennään rauhallisesti. Olin hieman tuunannut pulkan vetosysteemiä opettelemalla vähän solmuja. Lähtöpäivänä oli tosin hieman epävarmaan oliko Repovedellä edes enää lunta. Onneksi viimeisen vuorokauden aikana oli satanut viitisen senttiä puuterilunta. Ongelmana oli vain se, että lumen alla edellinen lumikerros oli sulanut ja jäätynyt uudelleen. Oli hieman kuumottavaa mennä rinkka selässä ja pulkka perässä ilman mitään nastoja lipsutellen eteenpäin.

Korkeuseroja on

 

Kämppä on aina niin kodikas ja siisti

Matkalla piti pysähdellä katselemaan niin eläinten jälkiä kuin ihastuttavaa pyrstötiaisparvea. Taisivat olla suurin piirtein samoilla kohdin kuin missä niitä jollain aiemmalla kerrallakin vuosia sitten olin tavannut. 

Selvittiin lopulta ihan kunnialla majapaikalle, joskin itse jouduin aika paljon puuskuttelemaan ja pysähtelemään sen verran oli vielä tautia päällä. Ensimmäisenä täytyi toki alkaa lämmittämään tupaa, jossa ei muutamiin päiviin ollut käynyt kukaan sekä tietysti räjäyttää kaikki kamat ympäri tupaa. Loppupäivä meni rattoisasti päivällistä tehdessä sekä saunaa lämmittäessä, saunoessa sekä vain oleskellessa tunnelmallisessa tuvassa.

Kaiken tuon lumen alla siloista jäätä

Välillä yksityiskohtiakin, naavaa

Lintujen jäljet eivät ole vahvinta lintualuetta, mutta arvelisin, että tässä on tepastellut teeri.

Seuraavana päivänä tehtiin pieni päiväretki, uhmattiin liukkautta ja kivuttiin Mustalamminvuorelle sekä näkötorniin. Näkötornilta lähdettiin sopivanoloista polkua eteenpäin, jolloin päästiin seuraaman käpytikan edesottamuksia. Autotielle päästyä tehtiin pieni kierros eteenpäin ja lompsittiin jäitä pitkin takaisin lähelle tupaa. Yhytettiin lammen rantapuista palokärki, joka antoi aika suureen ääneen huomionsa ohikulkijoille.

Aina yhtä ryhdikäs Mustalamminvuoren näkötorni

Maisemia jotakuinkin Kuutinkanavan suuntaan
 

Loppupäivä meni samalla kaavalla kuin ensimmäinenkin. Kolmantena päivänä olikin aika pakata tavarat, siivota tupa ja lähteä raahustamaan takaisin autollepäin. Olo alkoi olla jo hieman parempi kuin tullessa, joten matkakin taittui helpommin. Vetonaru osoittautui oikein hyväksi, kiitos hyvien youtube ohjeiden. Sopiva irtiotto arkeen.

20. tammikuuta 2021

Rauhaisa Repovesi tammikuun kirpakassa pakkasessa

Käytiin muutaman vuoden tauon jälkeen talvireissulla Repovedellä. Eipä jälleen marraskuun alussa tiedetty mihin nokkamme oltiin laittamassa, kun reissua varailtiin. Vielä tammikuun alussa parin viikon ennuste näytti Repovedelle sellaista mukavaa 10-15 asteen pakkasia reissun ajaksi. Mitä lähemmäs kuun puoliväliä tultiin sitä kylmemmältä ennusteet alkoivat näyttää.

Keskiviikkona pakenimme pääkaupunkiseudun lumikaaosta kohti Repovettä. Matkalla ehdimme vähän pohtia kuinka paljon lunta on tullut ja onko tietä Saarijärven parkkipaikalle aurattu. Huolet olivat turhia. Lunta oli tullut huomattavasti vähemmän kuin mitä etelämmässä ja sekä tie parkkipaikalle että tie lähes Olhavalle asti olivat aurattu muutaman päivän sisään. Parkkipaikalla eväät ja vesi edelliseltä reissulta hyväksi havaitulla taktiikalla pulkkaan ja rinkka selkään. Pakkasta oli reissun vähiten eli lähtiessä noin -12°C.

Valmiina lähtöön
 

Pääsimme lähtemään Saarijärven parkkipaikalta kohti Kuutinkämppää vasta kolmen aikaan. Reilun tunnin saimme taivaltaa ennen kuin olimme perillä. Ensitöikseen ennen täyttä pimeää saikin lähteä kairaamaan järvelle reikää saunavesien ottoon sekä hakemaan klapeja saunan sytytystä varten. Sauna olikin remontoitu sitten viime kerran. Ainakin lattia, kiuas ja jopa ikkuna olivat vaihtuneet uudempiin. Muutenkin sauna tuntui tilavammalta. Illan aikana pakkanen kiristyi ja makuupusseihin kömpiessä lähenneltiin ulkona jo kahtakymmentä pakkasastetta.



Hämärä alkoi jo hiipiä

Alkumatkasta jaksoi näpätä pari kuvaakin

 
Kämpän rannasta saunavesien haussa

Yön aikana lämpötila tuvassa laski kohtuu verkkaisesti ja joskus kuuden aikaan lämpötilan ollessa noin viisi astetta, tuli selväksi, että oli tullut tehtyä ehkä vähän huono valinta makuupussien kanssa. Kotona mielestäni paras pakkaustilavuus-lämpö-painosuhde oli ollut noin +5°C comfortilla olevissa untuvapusseissa, unohdin vaan ottaa huomioon pakkasten vaikutuksen tuvan lämpötilaan. Turha asiaa oli sen kummemmin surkutella, vaan piti kömpiä sytyttelemään kamiinaan tulet ja sitten sujahtaa takaisin lämpimän makuupussin syleilyyn odottelemaan tuvan lämpeämistä.

Hitaasta aamusta nauttiessa tuli tehtyä päivälle suunnitelma. Pakkanen tulisi pysymään koko päivän siinä -20°C nurkilla, joten kovin pitkälle ei taitaisi päiväretkelle uskaltaa. Lounaan jälkeen käytiin laiturilla kahvittelemassa, jonka jälkeen lähdettiinkin tervehtimään aurinkoa nousemalla Mustavuorelle. Näkötornille asti ei viitsitty, mutta sopivan korkealla kohdalla käytiin vähän ihastelemassa maisemia sekä kuvaamassa uskomattoman upeaa talvipäivää. Yksi ahkera käpytikkakin yhytettiin yhdestä polun varren kelosta nakuttamasta.

Ei hullumpi kahvittelumaisema


Ihania lumisia puita



 

Tulevaksi toiseksi illaksi ja yöksi oli luvattu kiristyvää pakkasta, joten tupaa pyrittiin yötä kohden lämmittämään hieman ylilämpimäksi. Nukkumaanmennessä ulkolämpötila oli laskenut jo miinus 26. asteeseen. Aika viileää. Kahden aikaan herätessä lämpötila oli tippunut radikaalisti tuvassa ja sai kiskoa varalla olleen toisen makuupussin päälle peitoksi. Neljän aikaan sisälämpötila olikin jo pakkasella ja oli jälleen sytytettävä kamiinaan tulet. Tuli siinä käytyä huussissakin rapsakassa -28 asteen lämpötilassa, melko raikasta etten sanoisi.


Saatiin nauttia uskomattoman upeista talvipäivistä

Aamu valkeni jälleen aurinkoisena, mutta kylmänä. Päivän agendassa oli polttopuiden pilkkomista, saunavesien täydennystä, makkaranpaistoa pihanuotiolla ja saunan lämmitystä sekä rentoa oleilua. Tammikuun puolivälin lyhyt päivä tuli hyvin käytetyksi pääosin sisätiloissa. Makkararetkelle olisi hieman leppeämmässä säässä voinut toki lähteä vaikka lähimmälle yleiselle tulipaikalle, mutta -20°C ja hidas nuotio eivät houkuttaneet. Ihan vielä niin karaistuneita emme olleet.



Vedenhaku käy kuntoilusta jyrkkää mäkeä

Toisen illan kiristyvä pakkanen
 

Onneksi viimeiseksi yöksi oli luvattu vain -20°C. Yö meni sekin hieman levottomasti ja aamulla herätys tuli aivan liian aikaisin, koska pakkaaminen ja kämpän siivous tuli suorittaa 10.30 mennessä. Viimeisenäkään aamuna pakkanen ei ollut lauhtunut vaan pysyi sitkeästi kylmänpuoleisena. Tuvalta lähtiessä saimme ihailla koko matkan upeita lumisia ja auringonkultaamia maisemia. Kameran akku päätti hyytyä totaalisesti puolen tunnin jälkeen, mutta jääkylmä puhelin toimi edelleen. Parkkipaikan lähetessä vielä hieman jännitti miten auto oli suhtautunut kolmen päivän pakkasessa seisomiseen. Onneksemme auto käynnistyi muutamien köhimisien jälkeen, mitä nyt takaluukku ilmoitti olevansa koko ajan auki, kun lähdettiin ajelemaan.


Ilma oli lähes yhtä upea kuin viisi vuotta sitten



Kotiin päästessä meillä olikin pienoinen yllätys, kun sisälämpötilat olivat siinä 15 asteen kieppeillä. Eipä sitä lähtiessä ollut tajunnut Helsingin lämpötiloja katsella, niin että olisi voinut laittaa lämmitysjärjestelmästä lisälämpöjä päälle. Loppujen lopuksi lämpötilat eivät edes tuntuneet kovin pahoilta edellisen kolmen päivän päälle, joten yöksi kaivettiin vaan ylimääräistä peittoa päälle kotonakin ja jätettiin lämmitysjärjestelmän ihmettely suosiolla seuraavalle päivälle.

1. tammikuuta 2020

Irtiotto arjesta luonnon keskellä, Repovesi kevättalvella

Repoveden talvinen kevätreissu sijoittuu menneeseen maaliskuuhun. Näitä on mukava muistella, kun täällä etelässä ei ole tietoakaan lumesta.

Olin lahjoittanut yhden yön Repoveden Kuutinkämpässä puolisolleni syntymäpäivälahjaksi ja joskus alkuvuodesta tajusimme, että jos haluamme vielä ehtiä talven aikana käymään kuten oli tarkoitus, niin reissu pitäisi varata omasta ja mökkikalenterista mahdollisimman pian. Lopulta sopiva ajankohta parille yölle oli vasta maaliskuun lopulla. Hieman oli epäilys nopeasti edenneessä keväässä kuinka paljon lunta olisi enää jäljellä ja toisaalta, miten kansallispuistossa pääsisi liikkumaan. Liikkumisen suhteen sain kuitenkin kuningasajatuksen pari päivää ennen reissua ja lopulta pakkasimme pulkat mukaan reissuun.

Pitstop Voikoskella. Tässä taisi olla Voiko Voikoskeen koskea -niminen kätkö.

Normaalista poiketen pakkaaminen onnistui harvinaisen hyvin ja ajoissa. Lämpötilaksi oli lupailtu joitakin asteita plussaa päivälle ja muutamaa miinusastetta yölle. Täydellinen kevättalvikeli! Parkkipaikalla oltiin hyvissä ajoin kahdelta. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun ruokatavarat ja vesi oli pakattu pulkkiin. Pulkat liukuivat hyvin jäisellä tiellä osittain vähän liiankin hyvin ja niiden menoa sai hillitä, kun kirmasivat ohitse vauhdin kiihtyessä vähänkin alamäkivoittoisella osuudella. Ei lähdetty edes kokeilemaan metsässä olevan lumen kantavuutta, kun tielläkin pääsi kohtuu hyvin. Onneksi päivä oli ehtinyt jo sen verran pitkälle, että aurinko oli lämmittänyt jäisen tien osittain pehmeäksi, joten ei tarvinnut kovin monessa kohtaa pelätä kaatuvansa.

Kävelimme siis aurattua tietä pitkin ensin lähes Olhavalle, josta poikkesimme kohti Kuutinkämppää vievää tietä, jota ei ollut aurattu. Onneksi kuitenkin kämpälle asti johti hyvin tallattu pulkanmentävä polku. Pian kämpän tutut ulkorakennukset pilkahtivatkin mutkan takaa esiin. Aika lämmin oli silti tullut rinkka selässä liukkaalla ja välillä upottavalla reitillä pulkkaa kiskoessa. Viime kerrasta kämpällä olikin melkein kaksi vuotta aikaa.

Aivan ensimmäisenä laitettiin tulet kamiinaan ja haettiin vettä avannosta. Rinne rantaan oli edelleenkin kovin jyrkkä eikä vielä aivan sula, joten edellisestä talvivierailusta viisastuneena kiertelin ja kaartelin rantaan metsän kautta. Ilta meni mukavasti ruokaa laittaessa sekä saunoessa. Väsymyskin taisi iskeä jo kohtalaisen aikaisin, joten kömmittiin makuupussien lämpöön hyvissä ajoin. Olinkin ehtinyt jo haaveilla makuupussiöistä, jotka tällä kertaa tosin toteutuisivat vain autiotuvan tasoisessa majoituksessa.

Pieni, mutta kotoisa.
Yöllä huussiin hipsiessä olikin kovin pimeää ja aika rapsakkaa. Huussissa istuskellessa sitä tulikin sitten kuunneltua kaikenmoisia rapinoita ja suhinoita ja siitäkös vilkas mielikuvitus lähtikin laukalle. Paluumatka mökin lämpöön olikin aika rivakka, kun kuvittelin järjenvastaisesti kaikenmaailman hirviöitä ja eläimiä tuijottamaan näkökentän rajoille.

Seuraavana aamuna nautiskeltiin kiireettömyydestä ja keiteltiin kahvit kaminalla. Lounaaksi olimme ajatelleet lähteä päiväretkellä Kuutinkanavalle. Alkumatka sujui oikein mukavasti lumeen tallautunutta polkua pitkin auringon paistellessa ja tinttien laulaessa kevätlauluja. Risteyksessä valitsimme selvästi väärän vaihtoehdon, koska ajattelimme että tiellä olisi helpompi kulkea, kuin metsässä. Katin kontit tie oli vielä edellispäivääkin liukkaammassa kunnossa eikä oikein pientareitakaan ollut nimeksi tai sitten niihin upposi polvea myöden. Jonkun matkaa tietä kuljettua ja tuskailtua päätettiin oikaista takaisin toiselle polulle. Muuten ihan hyvä idea, mutta sitä polkua ei ollutkaan ja rämmittiin pehmenneessä lumessa joka toisen askeleen upottaessa vähintään polvea myöden lumeen. Lopulta päästiin rantaan asti ja arvottiin hetki uskaltaisiko jäille vielä lähteä. Otettiin riski, tosin kuljettiin aivan rannan tuntumassa. Sopivasti päästiin kesällä hieman hankalammassa paikassa ollut kätkökin kuittailemaan aika helposti.

Näin upea jääputous löytyi melkein heti tuvalta lähdettyä


Oli aika upottavaa vaikkei siltä näytä

Oikea reitti kulkee tuolla kallion päällä


Hieman liikaa lumitöitä yksien makkaroiden tähden
Kuutinkanavalla arvottiin hetken aikaa, josko oltaisi jääty mutterikotaan pitämään tulia. Puita tosin ei ollut nuotion tekemiseen joten lähdettiin niitä hakemaan ja samalla muutettiin suunnitelmaa ja mentiinkin toiselle nuotiopaikalle, mihin paistoi aurinko oikein lämmittävästi tuulesta huolimatta. Oltiin perinteisillä nuotiomakkaroilla liikkeellä tällä kertaa. Aurinkoisesta kelistä huolimatta järven yli puhalsi aika viileä viima joten kahvinkeitto jätettiin suosiolla myöhempään ajankohtaan ja paluumatkalle lähdettiin ruokailun jälkeen. Palattiin samaa jääreittiä, mitä oltiin loppumatka tultu ja päätettiin kokeilla normaalia polkulinjausta takaisin. Polkulinjaus osoittautuikin oikein oivaksi, koska aurinko oli sulattanut pitkälti rannan tuntumassa kulkevaa polkua paikoitellen aivan sulaksi asti. Mikäs siis siinä kulkiessa ja kämpällä oltiin alta aikayksikön.

Toisen tulipaikan maisemat eivät olleet ihan niin hienot

Vielä pääsi jäitä pitkin


Olisi voinut vaikka jäädä kahvittelemaan tähän

Lähes sulaa polkulinjausta

Leveää baanaa takaisin tuvalle

Loppupäivä meni loikoillessa sekä kerrankin kuvanarvoista ruokaa tehdessä. Pääruokana meillä olikin parilalla tehdyt kunnon pihvit sekä paprika-sipulihöystöä. Illalla toki käytiin vielä kämpän aivan loistavassa saunassa. Nukkumaanmenoaikaan olin jo kömpinyt makuupussiin ja asettautunut mukavasti, kun puoliso tuli hihkumaan, että nyt siellä on joku pöllö. Pakkohan sitä sitten oli kiireenvilkkaa suoriutua ulos makuupussista ja pukea vaatetta päälle. Toden totta ulkona puputtikin ainakin yksi helmipöllö. Varovaisissa toiveissa toki oli kuulla vielä joku pöllö maaliskuun puolessa välissä, mutta en luottanut onneeni. Toinenkin saattoi olla äänessä toiselta suunnalta. Hyvän tovin kuuntelun jälkeen oli hymy korvissa, tämä oli ensimmäinen kuulohavainto pöllöstä, jonka vielä tajusin ja tunnistinkin. Vaikka lintujen havainnointia on tullut harrastettua vaihtevalla intensiteetillä jo reilu kymmenisen vuotta, niin silti itselle uusista tuttavuuksista tulee mielettömän hieno fiilis.



Kämpän nuotiopiiriä on selvästi käytetty talven aikana

Herkullista retkiruokaa



Yö meni jälleen mukavasti, aamusella herättiin ajoissa sekä puunattiin mökki luovutuskuntoon. Matkalla takaisin autolle pinottiin pulkat päällekäin ja painavat tavarat rinkoista pulkkaan. Jälleen oli tiedossa pitkiä ylämäkiä ennen autolle saapumista. Onneksi edelleen tien vieriä pääsi suhteellisen turvallisesti vaikka liukasta olikin. Sääkin helli edelleen kauniilla auringonpaisteella. Parkkipaikalla meidän auto olikin ihan yksinään. Kyllä sitä muutamassakin päivässä metsän keskellä saa itselleen sopivan rauhallisen olon.

Kulotettua metsää

Siellä se odottaa

Heipat repolaiselle seuraavaan kertaan