Riisin rääpäsy kesällä

Hieman keskeytyneen kesälomareissun viimeisenä kokonaisena päivänä päästiin vihdoin lähes kunnon retkelle. Riisitunturi kutsui. Edellisen päivän hellelukemat olivat vaihtuneet koleaan pohjoistuuleen sekä noin kymmeneen lämpöasteeseen ja vaatetta saikin pakata huolella mukaan takkia unohtamatta.

Lähdettiin jo aamupäivällä liikkeelle, että mahtuisimme parkkipaikalle. Huoleni oli ollut turha, sillä parkkipaikalla ei vielä meidän saapuessa ollut kuin kymmenkunta muuta autoa. Aika paljonhan enemmän tuonne mahtuisi. Viilentynyt ilma oli selkeästi houkutellut useamman muunkin seurueen retkeilemään.

Meillä oli niin kiire lähteä polulle, ettemme edes ennättäneet tullessa etsiä portin geokätköä. Kaksi vuotta aiemmin syysretkelläni olin havainnut suosituksista huolimatta vastapäivän kiertosuunnan hyväksi en nähnyt syytä tälläkään kertaa kiertää Riisin rääpäsyä toiseen suuntaan. Viuhdottiin alkumatka aika vauhdilla, koska oli aika viileä. Nopeasti kuitenkin lämpeni, kun loiva ylämäki teki tehtävänsä. Itse olin jälleen unohtanut venytellä, joten pohkeet olivat aivan kovat ja tulessa. Yritä siinä sitten pysyä huomattavasti pidemmillä jaloilla varustetun retkiseuralaisen perässä.

Riisin autiotuvalle päästessä oli aika hiljaista. Käytiin kurkkaamassa sisällä hämärässä. Vieraskirjassa ei kyllä ollut tyhjiä kohtia, joten siihen ei saatu terveisiämme kirjailtua. Pari ihmistä pyöri autiotuvan nurkilla, toisella taisi olla telttakin nuotiopaikan lähellä. Tilaa teltoille oli normaaliakin vähemmän, kun uuden keittokatoksen rakennustarpeet veivät aimo lohkon tuvan pihapiiristä. Käytiin etsimässä tuvan geokätkö ja lähdettiin kiipeämään kohti Ikkunalampea ihastellen maisemia niiden avautuessa.

Mitä ylemmäs noustiin sitä enemmän tuuli. Ikkunalammella ihailtiin hetki maisemia ja otettiin useampi kuva, jonka jälkeen lähdettiin jatkamaan huippua kohden. Huipulla tuuli niin jäätävästi, että takki oli pakko kaivaa repusta samoin kuin hanskat ja pipokin. Pidimme lounastaukoa penkillä istuen ja maisemia ihastellen. Kahvinkeiton jätimme suosiolla johonkin muuhun ajankohtaan, sen verran viileä tuli murkinoidessa.

Tunturiin olisi tehnyt jälleen mieli karata pidemmäksikin aikaa

Näitä maisemia kelpaa tuijotella tovi jos toinenkin

Eväshetken jälkeen kävimme vähän ottamassa parempaa maisemapaikkaa Kitkajärvellepäin. Takaisin tullessa saimme jälleen käyttää lehmän hermoja, jotta sopivan rauhallinen hetki huipun geokätkön nappaamiseen löytyisi ihmisvirran keskellä. Lopulta kyllästyttiin odottelemaan ja valittiin hieman hiljaisempi hetki puuhiimme. Laskeutuminen takaisin lähtöportille menikin sitten aika vauhdilla, kun viileä oli päässyt hiipimään ylhäällä tuulessa värjötellessä.

Loppumatka olikin laskettelua takaisin parkkipaikalle

Oli hienoa nähdä Riisitunturin maisemat myös näin kesäasussaan ja oli kyllä mainio lopetus hieman lyhyeksi jääneelle kesälomareissulle. Täytyy suunnitella seuraava kesäloma siten, ettei tarvitse minkään kodin remonttiasian takia lähteä kesken loman takaisin kotiin, niin kuin nyt valitettavasti kävi.

Ruskaa etsimässä: Kilpa-ajo hirven kanssa ja tunturia (60/100)

Toiselle yksinretkeilypäivälle oli luvattu ihan kohtuullista säätä ja jopa ihan aurinkoakin. Niinpä päätin lähteä seikkailemaan autolla paikkaan X, josta olin kyllä nähnyt paljon kuvia ja lukenut tarinoita, mutta itsehän se oli nähtävä.
Lähdin siis aamupäivällä kaupan kautta ajelemaan kohti Riisitunturia. Onneksi sinne ei ollut vaikea löytää ilman sen kummempia ohjeita, kunhan vain ajeli ja kääntyi muutamasta viitoitetusta kohdasta. Matkalta toki ei puuttunutkaan jännitystä. Pohjoisessa kun oltiin niin muutamat porot piti tietysti väistää ja kävipä minulla niin tuuri, että pääsin kohtuu lähietäisyydelle hirvestäkin. En tosin onneksi liian lähelle, vaikka ei sekään kovin kaukana ollut.

Näin jo pitkältä tyypin patsastelevan tien reunalla ja hidastin rauhallisesti menoa. Hirvi lähti hiljakseen jolkottelemaan tienviertä eteenpäin ja kun tulin lähemmäs niin pisti vähän lisää vauhtia. Lopulta kun olin jo miltein ohittamassa hirvi pisti vaihteen silmään ja juoksi hetken auton rinnalla. Totesin että parempi siis hidastaa, mikä olikin oikein hyvä päätös koska kohta hirvi sitten laukkasikin vasemmalta suoraan auton editse oikealle ja pötki tarpeeksi pitkälle metsään. Hihittelin ja hihkuin itsekseni hetken aikaa jännittävää kohtaamista.

Riisitunturin parkkipaikalle ajellaan nousuvoittoisesti aika kapeaa ja mutkaista hiekkatietä. Onneksi autoja ei tullut vastaan ihan pahimmissa kohdin, koska suurimman osan matkasta myös ojat ovat syvät. Parkkipaikalla selvisi, etten todellakaan ole liikkeellä yksin ja että onneksi Riisitunturin pääparkkipaikka on iso. Onneksi, minulla on myös pieni auto, niin että pääsin jopa aika lähelle lähtöpistettä. Kävin jo parkkipaikalla hieman ihailemassa maisemia sorakasan päältä. Tuuli tuntui viileältä, joten pidin parempana laittaa hetimmiten päähineen päähän.

Lähdin rivakasti etenemään polkua eteenpäin, koska tuntui kovin viileältä lämpimän auton jälkeen. Ensimmäinen stoppi tuli reittimerkkien kohdalla, lähteäkö suorinta tietä autiotuvalle vai mennä hieman pidempää reittiä. Valitsin kierron vastapäivään, eli nopeamman reitin tuvalle ja tulipaikalle. Tämä osoittautui ehkä harvinaisemmaksi reittivalinnaksi, koska ihmisiä tuli tasaisena virtana vastaan. Alun pitkähkön loivan nousun jälkeen alkoikin aika tasainen osuus ja maisematkin alkoivat aueta. Oli hienoja rinnesoita, jotka hehkuivat maaruskan väreissä ja avaraa laakeaa tunturimaisemaa sekä Kitkajärvetkin.

Olin kohtuu nopeasti autiotuvan luona. Totesin nuotiopaikan hyvin kansoitetuksi ja päätin jättää nuotiolla istuskelut väliin. Sen sijaan kävin vähän autiotuvassa kirjaamassa itseni, kuvaamassa hieman sekä lämmittelemässä. Napostelin hieman evästä ja join mehua. Sitten olinkin valmis jatkamaan, parhaimpien kuvauspaikkojen kun piti olla vielä edessäpäin.

Autiotuvalta polku alkoi nousta hiljakseen kohti Riisitunturin lakea. Maisema avautui vieläkin ylöspäin kulkiessa ja oli pakko tuon tuostakin jäädä ihastelemaan maisemia. Ikkunalammellakin yritin ottaa sellaisen pakollisen lampi järvessä-kuvan, mutta parhaan kuvan taisin silti saada sivustakatsomalla.

Aivan huipulla olikin vähän ruuhkaa ihmisiä enemmänkin, onneksi lääniä riitti niin sai rauhassa kuvailla ilman, että ulkopuolisia eksyi kuviin.

Tarpeeksi maisemia ihailtuani lähdin aika vilkkaasti laskeutumaan takaisin alaspäin kohti parkkipaikkaa. Matkalla pysähdyin hätkähdättävän punaisen alushameen omaavan männyn kohdalle. Oli kyllä jännittävä, miten mänty olikin saanut niin paljon riekonmarjaa helmansa alle.

Pienempi polku olisi houkutellut kovin

Loppumatka sujuikin mukavasti alaspäin lasketellessa. Hienoja maisemia ja ihan sopiva kelikin. Autolle päästessä alkoi vähän taas ripsimään vettä. Matka takaisin Rukalle ja hotellille ei tarjonnut juurikaan enempää yllätyksiä.

Tästä ruskareissun toiseksi viimeisestä päivästä kehkeytyi osa 60/100 100 hetkeä luonnossa haasteeseeni.