Jälkeenjääneisyyttä ja tuokiokuvia

Vähän hirvittää ja ahdistaa, se ettei tunnu ehtivän mitään. Useampi teksti on jäänyt viime vuoden puolelta odottamaan kirjoittamistaan ja mystinen sairastelukierre, erinäiset arkielämän kiireet sekä edelleen jatkuvat pitkät työpäivät verottavat jaksamista kummasti. Samalla pitäisi myös edistää asunnon remonttisuunnitelmia.

Ulos olisin hinkunut jo oman henkisen jaksamisenkin takia vähän useammin, mutta minkäs teet. Yksinään ei jotenkin tule lähdettyä. Linturetkelle voisi lähteä vaikka lähimetsään, mutta se vaatisi hieman enemmän motivaatiota kuin mitä on tuntunut olevan. Lisäksi odottelen aikaa jolloin yläkerran 'ylimääräisten makuuhuoneiden' ovet voisi avata ja yläkerran aulan pääsisi vihdoin maalaamaan. Eihän se ole tainnut odottaa vasta kuin vuoden verran. Kuistin väriehdotelmalastutkin tuli hankittua jokunen hetki sitten. Nyt ne vaan odottavat yhden ikkunalistan alla, josko joku niistä olisi 'se oikea'. Kaikki tuntuu niin keskeneräiseltä. Jotain siemeniäkin olisi kai syytä kylvää pikapuoliin, jos meinaa jonkinmoista satoa tänä vuonna saada.

Siinä ne nyt odottelee nauhoitusta

Jos jotain positiivista sairastelusta pitää hakea, niin ainakin on ollut aikaa tehdä retkisuunnitelmia, erilaisille ajankohdille. Vuoden toivekohteet alkaa olla jo selvillä, mutta ajankohtia ei juuri millekään vielä ole, olen kyllä selaillut kalenteria sillä silmällä. Lomiakin on pitänyt jo merkkailla lomakalenteriin ja toiveena kesäkuun puolivälin talvilomaviikon lisäksi on tutusti heinä-elokuun vaihde sekä bonuksena yksi viikko syyskuun alussa. Tornien taiston ilmoittautuminen lähestyy uhkaavasti ja suunnitelmat, tämänkin osalta, ovat täysin auki. Olisi todella mukava päästä tänäkin vuonna lintutornikisaan mukaan.

Sen verran viikonloppuna sain aikaiseksi, että sain vihdoin vahattua hetken pestynä olleet vaelluskenkäni. Johan niille reilun viikon kuluttua on käyttöäkin. Jäin pohtimaan kuinkahan paljon kengillä on kilometrejä takana, vuosia kuitenkin niiden ostosta alkaa olemaan jo nelisen. Harmillisen vähäisellä käytöllä kengät ovat toki olleet, mutta arvioisin silti kilometrejä kertyneen jokusen sadan. Täytyisi ihan mielenkiinnosta joku kerta laskeskellakin summittaisesti.

Lattiallekin voisi tehdä jotain

Tulevana viikonloppuna onkin jälleen aika haalia retkikamoja kasaan ja mahdollisesti jopa pakata jotain, hyvin ennenaikaisesti. Lisäksi jonkunmoinen ruokalistakin on vielä laatimatta. Melkein heti, toivottavasti vielä jonkin verran talvisen, retkireissun jälkeen onkin aika suunnata kohti keskieurooppaa työreissun merkeissä. Toivottavasti silläkin reissulla pääsee tutustumaan edes johonkin puistoon, mikä on ollut tapana tuolla ulkomailla käydessä.

Värivaihtoehtoja

 

Ja muutama lisää

Edellispäivänä tuntui kevät olevan ihan todellisuutta siitäkin huolimatta, että autoa sai taas harjailla lumesta. Lähes hihkuin ilosta, kun kevään ensimmäinen sepelkyyhky esitti lentoaan. Eilen puolestaan kuulin sepelkyyhykyn ensimmäiset huhuilut. Erehdyin tiiraan männä viikonloppuna tutkailemaan keväthavaintoja ja hinku linturetkelle kyllä heräsi. Ehkä jo tulevana viikonloppuna lähden minäkin niitä joutsenia tervehtimään ja toistaiseksi puuttuvaa käpytikkaa metsästämään listalleni.

Tällaista epämääräistä höpinää tällä kertaa. Palataan ensi kerralla taas aiheeseen.

Viime vuoden tavoitteet ja mietteitä alkaneelle vuodelle

Viime vuoden tavoitteet taisin kirjailla vasta heinäkuussa, joten kovin suuria suunnitelmat ei ollutkaan. Tavoitteena oli muutama uusi kansallispuisto, jossa en ollut aiemmin käynyt. Tätä täytyy ehkä sen verran laventaa, että uusi retkeily-ympäristö. Vielä heinäkuussa kävin Rokualla ja heti perään syyskuussa Evolla retkeilemässä. Rokua vakuutti, niin että sinne täytyy mennä joku kerta uudelleen, kovin paljon kun ei heinäkuun superhelteissä jaksanut tehdä. Evo puolestaan vaikutti mukavalta, joskin aika monta muuta ihmistä oman poppoon lisäksi sekä valtava määrä hirvikärpäsiä hieman verotti tunnelmaa ja kokemusta.

Tammikuun alkupuolella näytti näin vähänlumiselta

Kesän paahteissa kuivahtanut kukka parinkympin pakkasissa

Useamman yön vaellus oli kanssa edelleen haaveissa. Loppujen lopuksi päästiin kahteen teltassa ja yhteen lähes autiotupa olosuhteissa vietettyyn yöhön sekä maltilliseen noin 30 kilometrin pidennettyyn viikonloppuun. Kaikista kömmähdyksistä ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta reissu oli oikein onnistunut ja mukava.

Hieman suuruudenhullu tavoite oli kyllä enemmän yhden yön retkiä. Heinäkuuhun mennessä, kun öitä ulkona oli tullut tasan kaksi ja yksi epäonnistunut. Edellisen vuoden tulos kuitenkin oli seitsemän. Tuloksena viime vuodelle oli se samainen seitsemän yötä ulkona, koska kesälomareissun suunnitelmat menivätkin täysin uusiksi helteiden vuoksi. Telttayöpymiset siis suoritettiin jälleen Tornien taiston yhteydessä tällä kertaa Kurjenrahkassa, erään mökkireissun yhteydessä kesäkuussa, syyskuussa Evolla 'nuku yö ulkona' -yönä, Seitsemisissä minivaelluksella sekä lähes helteisenä lokakuun viikonloppuna Teijossa.

Talviyöpyminen jäi edelleen odottelemaan itseään ja voi olla, että uskallusta löytyy jälleen vasta loppuvuodesta. Lopulta ehkä helpoin tavoite oli huimat kaksi retkeä kuukaudessa. Tämä tuli kyllä kasaan oikein hyvin ja lopulta joulukuu taisikin olla vilkkain päiväretkeilykuukausi kolmella retkellä.

Tälle vuodelle puolestaan voisin edelleen pitää tavoitteena kaksi uutta retkeilykohdetta eli laajennetaan tämä nyt koskemaan luonnonsuojelualueita, retkeilyalueita ja sen sellaisia kansallispuistojen lisäksi. Turha tässä on alkaa väheksymään muitakaan retkeilykohteita kansallispuistojen kustannuksella ja kun käymättömätkin alkavat pikkuhiljaa olla aika pitkällä.

Hämmentäviin paikkoihin sitä päätyykin, kuten Järvenpäähän

Tornien taiston perinnettä olisi mukava edelleen päästä jatkamaan ja muutenkin kiikuttaa itsensä sekä lintuoptiikkansa ahkerammin lintutornille. Tämä koskee myös kevään jälkeistä aikaa, ettei lintujen aktiivinen havainnointi jää vain kevätkauteen. 100 lintulajia listaa olen täytellyt hyyyvin hitaasti, koska nähdyt rajoittuvat lähinnä ikkunoista ja liikkuvasta autosta havainnointiin, kuitenkin olisi aika paljon lajeja, joita yleensä ennemmin kuulee kuin näkee.

Haikailen edelleen pidemmälle vaellukselle, mutta katsotaan miten aikataulut, suunnitelmat ja sääjumalat käy yksiin keskenään. Kunnon vaelluksen lisäksi olisi kiva tehdä muutamakin parin yön reissu sekä niitä yhden yön piipahduksia.

Hyväksi ja terapeuttiseksi havaittua kahta retkikertaa kuukauteen vähintään pitäisi yrittää jatkaa. Tähän väliin täytyy tunnustaa, että tammikuussa tämä ei kyllä toteutunut ja se kyllä vaikuttaa ihan yleiseen mielialaan ja vireystilaankin. Olisikohan tässä nyt ollut kaikki näiden osalta. Pikkuhiljaa voisi alkaa jo tulevien yöreissujen mahdollisia paikkoja ja sopivia aikoja toteuttaa niitä pistää ihan kalenteriinkin asti. Tiedän jo tässä vaiheessa, että työrintamalla tulee vähintäänkin koko kevät olemaan erittäin hektistä, joten akkujen latausta väliin jos toiseenkin olisi ihan suotavaakin ajatella.

Helsingin puutarhamessujen kuvastoa

Kävin Messukeskuksen kevät- ja puutarhamessuilla varmaan vilkkaimpana messupäivänä eli lauantaina. Ihmispaljoutta riittikin aika pitkälle iltapäivään. Viiden aikoihin hiljeni ja viimeiset hetket sai kierrellä aika rauhassa. Paljon oli nähtävää ja yksin olisinkin varmaan kiertänyt tehokkaammin. Tällä kertaa kuitenkin olin liikkeellä ystäväjoukkion kanssa ja tapahtuma oli enemmänkin sosiaalinen kuin todelliseen shoppailuun ja inspiraatiohin keskittyvä.

Ihastelin kivoja näytteilleasetteluja ja napsin muutamia kännykkäkuvia, siksi vähän perunalaatua. Ostin kuitenkin muutamien kukkien siemeniä ja tietysti hirmuisen nipun tulppaaneita. Pääasetelmassa riitti ihmettelemistä ja sisustetut 'parvekkeet' olivat useammankin kuvauksen kohteena.

Kaikenkaikkiaan aika mukava lauantai-iltapäivä tuli vietettyä messuilla. Vähän kauneimpia ja hauskimpia yksityiskohtia messuilta. Nyt painelen ilahduttamaan äitiä ihan perinteisillä ruukkuruusuilla, ihanaa äitienpäiväsunnuntaita!

Tämä tyyppi oli ehkä jopa hieman pelottava

Joulunaikaa

Joulukin mennä hujahti ohitse. No ei sitä näin työssäkäyvänä kovin pitkä olekaan koko joulunaika. Perjantaina venähti kotiinpääsy töistä hieman pidemmälle kuin oli tarkoitus, joten siivouksen aloittelu siirtyi lauantaille. Lauantai menikin sitten aika pitkälti ostoksilla, siivotessa ja kinkkua paistellessa.

Sunnuntaiaamukin meni lähinnä siivousta viimeistellessä ja kuusta koristellessa. Iltapäivällä ehti jo rauhoittumaankin. Vaikka olisi ollut hurjan hieno ilmakin, jäi lähtemättä ulos syystä tai toisesta. Joulupäivänä ehdittiin vihdoin uloskin asti ja viimeisiä auringonvaloja myös seurailemaan ennen kuin pilvikerros peitti parhaimman auringonpaisteen ja auringonlaskun.

Käytiin melkein sama huippureitti kuin aiemmin, tosin pienellä metsäpyrähdyksellä höystettynä ja huipulla käymättä, koska oli hurjan liukasta lauantaisen räntäsateen jälkeen saapunut pakkanen oli jäädyttänyt aivan kaiken. Viime kerralla Paloheinän majan kohdilla ohimennessä aloitteilla ollut rakennustyökin oli päässyt tähän mennessä siihen malliin, että jotain kiipeilyseinäähän siinä oli rakenteilla. Muutaman kuvankin napsin taas matkalla.

Ensimmäisestä ihkaomasta joulukuusesta tuli otettua enemmän kuvia kuin on varmaan sallittua. Virittelin myös kynttilöitä ja valoasetelmia pitkin alakertaa pimeiden iltojen iloksi. Lisäksi innostuin purkamaan muutaman muuttolaatikon ja kurkistamaan yhteen, jonka sisällöstä ei ollut mitään havaintoa. Ilo oli suuri, kun muutama 'kadoksissa' ollut elokuva ja sarja löytyikin tästä mysteerilaatikosta.

Tämän tarkoituksena olikin saada muutamat tunnelmakuvat joululta tänne. Lisäksi vielä yksi hetki lisää 100 hetkeä luonnossa sarjaan (73/100). Seuraavat postaukset sitten olisikin tarkoitus julkaista vähän pikaisempaan tahtiin.

Pala kesää syksyssä

Syys-lokakuun vaihteessa tein lyhyen reissun Italiaan. Tai oikeastaan pääsin sinne yhdessä työtovereideni kanssa. Suurin osa reissusta meni erilaisilla tehdaskierroksilla sekä illallisilla.

Yhtenä iltana pääsimme illastamaan viinitilalle Padovan lähelle. Olimme niin myöhään liikenteessä, että kaihoisasti katselin bussin ikkunasta laskeutuvaa aurinkoa. Perille päästyämme olikin sitten aikalailla hämärää, joten itse tiluksista en saanut kuvia otettua. Pihasta sen sijaan sain hyvinkin tunnelmallisen kuvan ja kaupungin valotkin näkyivät kukkulalta kaukana.

Viinitilan pihalla tunnelma oli kuin elokuvasta, oli hämärää mutta kaikkialta ympäriltä kuului erilaista siritystä. Mahdollisesti kaskaita ja hepokatteja, ehkäpä vielä jotain muutakin, mutta en osannut määrittää, nautin vain tunnelmasta.

Viimeisenä päivänä oli vapaata ja sen sai viettää missä lystäsi. En viitsinyt lähteä Venetsiaan asti vaan jäin pyörimään Padovan kaupungille. Kävin kuljeskelemassa ja kuvailemassa tunnelmallisia katuja. Kävin myös St. Antonion basilikassa. Olipahan kyllä upea sisältä! Muutaman kuvankin sain huomaamatta napattua, vaikkei siellä kuvia olisi ilmeisesti saanutkaan ottaa (hupsista). Kauemminkin olisi voinut kiertää ja ihailla maalauksia sekä patsaita, nyt kävin vain aika nopealla ympäri ja ulos kierroksella sen verran oli ihmisiä sisällä ja taisipa jokin tilaisuuskin olla meneillään.

Jännä yhdistelmä eläinradan merkkejä sekä kaikki 24 tuntia yhdessä taulussa erikseen

Kävin vielä kuikuilemassa kaihoisasti kasvitieteellistä puutarhaa, mutta se olisi maksanut 10 euroa sekä vaatinut vielä lisää kävelemistä. Jalkani huusivat jo armoa koko aamupäivän ja alkuiltapäivän kävelyjen jäljiltä, joten totesin parhaammaksi vain käppäillä takaisin hotellille. Kasvitieteellisen läheisellä kanaalilla jäin tuijottelemaan kaloja kunnes yht'äkkiä näin kalojen keskellä myös aika suuren kilpikonnan.

Yht'äkkiä kilpikonna!

Koko matkan ajan sain nauttia siitä kesästä, jota Suomessa tuskin olikaan. Tai jonka lämmin osio taisi mennä minulta loppujen lopuksi ohi joko toimistossa istuen tai muuttoviikonloppuina. Lämpöä oli parisenkymmentä astetta ja aurinko paistoi. Kotona huomasin jopa vähän ruskettuneeni. Oli kyllä oiva neljän päivän irtiotto hektisistä töistä, vaikka töihin tämäkin virkistysreissu liittyi.