Heräämisiä

Muutama viikko sitten viikonlopun ihanan keväinen sää sai ystäväni kysymään mukaan linturetkelle ja tottahan toki sellaiselle oli lähdettävä. Hiemanhan se ehkä oli aikaista, mutta hyvä reissu oli silti. Pohdin lähes lähtöön asti, joko olisi tarpeeksi lämmintä ohuemmalle takille, mutta lähdin silti talvitakilla liikenteeseen ja onneksi niin. Gepsi tarjoili minulle vähintäänkin mielenkiintoisen reitin Viikkiin, olisi varmaan pitänyt vain mennä sellaista reittiä, jota itsekin olisin lähestulkoon osannut. Selvästi pitäisi seikkailla autoillen tai muutoinkin enemmän idemmän suunnalla. Lopulta kuitenkin löysin itseni hyvin jäiseltä parkkipaikalta Vanhankaupunginkosken kupeesta odottelemassa ystävääni saapuvaksi.

Ystäväni saapui sovittuun paikkaan oman julkisen liikenteen seikkailunsa jälkeen hieman myöhässä. Eipä tuo haitannut, olin nauttinut auringonpaisteesta ja kuunnellut kosken pauhua, ulkoilemaanhan sitä loppujen lopuksi oltiin lähdetty. Tuijoteltiin hetken aikaa karttaa ja tehtiin suunnitelma.

Lähdettiin kiertämään aluksi Pornaistenniemen luontopolkua myötäpäivään. Päästiin lähes tornille asti kunnes huomattiin polun olevan poikki ja tien tornille olevan suljettu. Huomattiin tämä toki siinä vaiheessa kun oltiin lähes loppupäässä tarkkailtu lintujen ruokintapaikalla touhukkaita lintuja kuten mustarastaita, tiaisia sekä aika uskaliasta närheä. Todettiin tappiomme ja päätettiin kiertää takaisin risteykseen ja siitä lintutornille toista kautta.

Ensin pelkkää koivumetsää

Lähes pilvetön taivas

Pian puulaji vaihtui tyystin

Tornille päästessä kiivettiin ylös vaikka rapuissa tippuikin sulamisvettä ylätasanteelta niskaan. Ylhäällä olikin äiti lapsensa kanssa evästelemässä ja tuijoteltiin hetken aikaa ympäristöä tornista käsin. Totesin Pornaistenniemen lintutornin ehkä olevan kotia lähin yksilö ja hämmennyin valtavasti, koska jotenkin olen mieltänyt Viikin aina kauhean kaukaiseksi Hakuninmaan ja Paloheinän suunnilta. Ihan tuo matka ei ole tuosta noin vain pyöräiltävissä ainakaan tällä kunnolla, mutta periaatteessa Vanhankaupunginlahti sijaitsisi jopa pyöräilymatkan päässä kotoa, vain noin seitsemän kilometriä suuntaansa. Töistäkin poiketessa taitaisi Vanhankaupunginlahti olla järkevin sekä julkisilla että omalla autolla. Täytynee pistää korvan taa tämä ajatus.

Vanhankaupunginlahtea Pornaistenniemen lintutornista

Tornin jälkeen poikettiin vielä lintupiilolla fiilistelemässä sitä kuinka lähellä vesi olisi sitten kun se on sulaa ja kuinka hienoa piilosta olisi tulla tarkkailemaan lintuja. Matka jatkui vielä ruovikossa kiertävää polkua pitkin takaisin tulojäljille. Olimme jo suuntaamassa takaisin autolle päin, kun joku mukava setä kyseli oltiinko nähty kahta merikotkaa, jotka juuri oli lentäneet selän yli pohjoiseen. Oltiin hetken hölmistyneitä ja todettiin, että ei kyllä oltu nähty, harmiteltiin vähän ja kiitettiin vinkistä. Nopean neuvottelun tuloksena lähdettiin vielä kurkkaamaan Lammassaareen päin, jossa oli aukeampaa jos oltaisi kotkat vielä nähty. Hetken aikaa tähyiltiin oletettuun suuntaan, kunnes huomasin jonkun suuren linnun kaartelevan pienen saaren yllä. Yritin selittää ja viittoilla oikeaan suuntaan, jotta kaverikin saisi linnun kiikariin. Hetken tuijottelun jälkeen löytyi se toinenkin kotka. Olipa hyvä havainto! Lajilistakin sai yhden ruksin lisää ja varmaan ensimmäisen oikealla retkellä havaitun uuden lajin. Muut reilu kymmenkunta lajia olikin tullut lähinnä työmatkalla ylilentävistä tai naapurin ruokinnalta vakoilluista linnuista, ei siis kovin kummoinen saalis.

Pitkoksia ei kyllä oikein näkynyt

Päätettiin vielä käydä vastapuolella Kivinokalla tutustumassa pienen lämmittelypysähdyksen kautta. Jälleen uskoin gepsiä ja varmaan joku järkevämpikin reitti olisi ollut kuin se mitä ajeltiin. Kivinokan parkkipaikalle kuitenkin päädyttiin. Parkkipaikka toikin omat haasteensa, se kun oli aivan peilijäässä ja sisälsi pienen ylämäen aika vähällä hiekalla varustettuna. Ihmeen kaupalla pysyttiin pystyssä ja Kivinokan luontopolullekin päädyttiin ilman sen kummempaa draamaa. Vastassa olikin hieman varttuneempaa havumetsää ja olin aika pian sitä mieltä, että tuolla täytynee tulla käymään uudelleenkin. Kivinokan lintulavakin on vähän huono kuvaus paikasta. Tai jos määritelmä on, ettei rappuja tarvitse kiivetä niin siinä se on ihan oikeassa, mutta olipa hienolla paikalla kaikin puolin sekä tilava. Hyvät olivat myös maisemat lahdelle alaspäin. Lintulajisaldo ei suurentunut vaikka käytiin pieni lisälenkki metsässä ja yritettiin tähyillä kuusten latvuksiin tiitityksen lähdettä.

Lopulta oltiin kahdessa eri kohteessa ulkoiltu yhteensä pari tuntia ja olikin hyvä suuntailla kotiinpäin. Todettiin, että ehkä vähän vielä keväämpää voisi odotella seuraavaan lintuilukertaan.

Lintupiilossa bongailemassa jäätä ja ruovikkoa

Näkymää Kivinokan lintulavalta

Viime viikonlopun aikana olin jälleen käymässä Lohjalla vanhempieni luona. Siinä samalla tuli käytyä yhtäällä sun toisaalla ja Hiidensalmen sillan kupeessa olevassa sulassa olikin sinisorsia 'muutama'. Pienellä kiertoreitillä nähtiin myös yksi merikotka ja kun autosta oltiin noustu niin hetken aikaa kuulosteltiin lintuja. Pian kuuluikin tuttua huutoa ja palokärki lensi yli sekä hetken päästä huuteli purolaaksosta vielä lisää. Hyvä iltapäivä.

Aina ei voi onnistua valotuskaan, mutta sinisorsia tuhottomasti pääosassa kuitenkin