Tornien taisto, mikä ihana tekosyy

Tämä vuosi tulee olemaan meidän joukkoeen kahdeksas kerta tornien taistossa. Kunhan ei vaan mitään kovin dramaattista tapahdu. Vuodesta 2017 ollaan oltu mukana, välissä oli pari vuotta, kun koronan takia tapahtumaa ei järjestetty. Toisena niistä käytiin kuitenkin eri torneissa pönöttelemässä. Eli hyvällä omallatunnolla voidaan puhua jo perinteestä.

Edellisen illan auringonlasku. 

 

Mutilahden lintutorni

Yömaja

Tiedustelukierros on hyvä suorittaa edellisenä iltana

Halikonlahti päivän valjettua..

...sekä aamuhämärässä

Tuossa muutama viikko takaperin pidettiin muodollinen kokous siitä, että mennäänkö tänä vuonna (ihan kuin mikään muu olisi vaihtoehto), sekä siitä mikä mahtaisi olla tämänvuotinen kohteemme. Ollaan siis joukkoenimemme mukaisesti kierretty yhtä poikkeusta lukuunottamatta useita eri lintutorneja. Tänäkin vuonna taitaa vaihtua, niin kunta kuin tornikin. Suotta ei myöskään taidettu kutsua tornien taistoa vuoden päätapahtumaksi. Muutama muukin vakiintunut linturetkisuunta ja aihe kyllä on, mutta mikään ei vedä vertoja lähes puolen päivän tornipönöttelylle ja sen ohessa tapahtuvalle lintuharrastamiselle tai muulle retkeilylle.

Vajosuo telttayön jälkeen erikoisuutena kapustarinta

Välillä on hyvä käydä hieman jaloittelemassa

Ollaan oltu siinä mielessä onnekkaita, että mikään kerta ei ole satanut esimerkiksi koko aikaa tai edes kovin paljoa. Joka kerta tornissa aamuyön tunnit ovat silti olleet muistettavasti aina yhtä kylmiä ja kurjia. Lintulajipaljous on myös vaihdellut eri paikkojen myötä ja kerran jouduttiin vaihtamaan jopa tornia kesken aamun. Lajimäärä on vaihdellut 41:n ja 72:n välillä. Huonoin tulos on ollut yllättäen suon laidalla ollessa lintutornissa, jossa parin ensimmäisen tunnin jälkeen alkoi olla aika tylsähköä. Ainoastaan surumielistä vihellystä lentäessään pitänyt kapustarinta oli meille seurana. Ollaan myös majoituttu vuosien varrella niin teltassa, lintutornissa (osa sielläkin teltassa), mökillä, leirintäalueella ja erinäisissä air BnB paikoissa.

 

Maisemaa Lintupajun tornilta

Lintupaju

Pellilänsuo ja jäätävä tunnelma

 

Hämäriä aamuja, upeita auringonnousuja (toisinaan myös laskuja samalla reissulla) sekä aamuisia sumuja. Niistä kaikista sekä toki hyvistä eväistä on tornien taistoaamu, aamupäivä ja päivä tehty. Unohtamatta toki seuraa. Jos jotain vielä näille tornipönöttelyille kaipaisi, niin se olisi ehkä joku todella säväyttävä laji. Kyllä sellainen vielä joskus varmaan tuleekin. Ohessa muutamia otoksia vuosien varrelta, on tainnut tulla keskityttyä itse asiaan enemmän kuin hetkien taltioimiseen.

Mattholmsfladan ja hyytävät aamutunnit

Lenholmin alueella on upeita vanhoja puita

Äänimaailmaa hallitsevat rastaat ja punarinta

Lehmien edesottamuksia saatiin seurata Kuusistonlahdella 2025

 

Kolmen valtakunnan rajapyykin päiväretki

Edelleen kesän 2024 lomareissun pieniä piipahduksia.

Kesälomalla vietettiin pari päivää Kilpisjärvellä. Lämpötila oli meille ja urheilusuorituksiin aivan liian kuuma, joten Tsahkaljärvi sekä Saana ja Mallatunturi jäivät kokematta. Sen sijaan lähdettiin laivalla kohti Koltalahtea ja sieltä piipahdettiin kolmen valtakunnan rajapyykillä.

Maisemia Ruotsiin

Itikkaa oli tunturikoivuvyöhykkeellä tarpeeksi ja vaikka oli laittanut hyttysmyrkkyä, niin silti riitti ystäviä hieman turhan lähellä tuulettomassa päivässä. Käytiin vain rajapyykillä, olisi ollut kiva käydä myös tuvalla, mutta ehkä seuraavalla kerralla. Pyykillä olikin noin puolet laivan matkustajista, mutta päästiin mekin tekemään ympäripyörähdys.

Norjan terävähuippuisia vuoria

Tukevasti Suomen puolelle, varjotaiteesta vastasivat tuntemattomat kanssaretkeilijät

Helteinen, tyyni heinäkuinen päivä

 

Takaisin päin ei ollut ihan niin paljolti hyttysiä, kun laitettiin vähän vielä lisää hyttysmyrkkyä. Paluumatka tultiin myös hieman verkkaisemmin, koska ei viitsitty pitää kauheaa kiirettä, vaan ihasteltiin maisemia toiseenkin suuntaan. Tästä pikku piipahduksesta enemmän kuvia kuin sanoja.

Taakse jää Norjan huiput

Kohti Saanan juurta

 

Koli vuoden ensimmäisinä

Vuodenvaihde tuli vietettyä kerrankin Lieksan suunnilla. Hyvä mahdollisuus olisi ollut käydä ihmettelemässä tähtiä rajan tuntumassa tai muuten hiljaista talviluontoa, mutta reilun parinkympin pakkaset liennyttivät suurimman innon. Oltiin vuokrattu tupa Kolilta vuoden pariksi ensimmäiseksi päiväksi. 

 

Pihapiiri on pysynyt avoimena

 Kierrettiin hieman pidempää reittiä Lieksasta kohti Kolia, koska auto ilmoitteli 12 voltin akkuvikaa, joten ajateltiin latailla ajoakkua hieman täydemmäksi ennen kuin jätettäisiin auto pariksi päiväksi parinkympin pakkaseen. Myöhemmin saatiinkin kuulla, että akkuvalo onkin vain Volkkarin talvivalo, joka ilmestyy noin -10-15 asteen kohdalla, eikä kyllä haitannut ajamista ollenkaan. Valo on nyt myös palanut säännöllisesti tammikuun alusta asti.

Aavemainen kuutamo ja korkea kuuset

Lämpöä tupaan, varaava takka oli hyvä

 

Takaisin aiheeseen. Saavuttiin vuokratupaa lähimmälle parkkipaikalle jo pimeällä. Hieman vielä epäilytti jäätäisiinkö sittenkään paikalle vai huristeltaisiko vain kotiin. Käytiin tiedustelemassa reitti tuvalle. Eipä ollut mitkään helpoimmat 700 metriä, kun samalla matkalla noustiin välillä aika jyrkästikin ja kivikkoisella lumesta liukkaalla polulla. Käytiin toteamassa, että jäädään yöksi ja lähdettiin takaisin autolle hakemaan yöpymiskamppeita sekä ruokia. Eipä tullut kylmä vaikka pakkasta taisi olla -20 paremmalla puolin. Onneksi ilta ei ollut kovin pitkällä kahden kierroksen jälkeen, joten aikaa oli lämmitellä tupaa, käydä sahaamassa sekä pilkkomassa puita ja tehdä syttyjä.

Maaginen tunnelma

Aamulla ikkuna sekä lattialista olivat kuurassa

Ihasteltiin ylös ja alas rampatessa upeaa kuutamoa sekä illalla ulkona asioilla käydessä myös maagisen tunnelmallista maisemaa, joka oli oikeastaan aika epätodellinen.

Iltapala-aikaan alkoikin jo väsyttää aikalailla. Onneksi lämpötila tuvassa oli myös noussut reilummin plussan puolelle, niin uskalsi ottaa jo hanskat pois. Yöllä tuvan lämpötila taisi käydä myös yli kymmenen plusasteen, koska makuupussi oli aivan liian lämmin ja oli pakko yrittää saada jotain raajoja pussin alta ulos viilentyäkseen. Lämpö tuvassa myös pysyi kivasti varaavan takan ansiosta ja aamullakin oli edelleen kymmenen asteen pinnassa. Ei tarvinnut edes uusia tulia tehdä vaan sai rauhassa syödä aamupalaa ja pakkailla.

Puhelimen kameralla ei saanut hyvin haloja tallennettua

Käytiin tekemässä vähän kaikenkokoista puuta, jotta seuraavakin saisi takan syttymään hyvin. Siivottiin kämppä ja laitettiin kaikki paikalleen. Jäätiin ihastelemaan vielä upeaa pakkaspäivää ennen kuin valuttiin kaikkine tavaroinemme alas autolle. Jäi siis tämä talviseikkailu yhden yön mittaiseksi aiotusta kahdesta. Autokin lähti hyvin liikenteeseen ilman mitään, vaikka sisäpuolella melkein joka pinta oli kuuran peittämä.

Matkalla nähtiin heti upeaa pakkasusvaa Kolin ja kantatien välillä, ohiajaessa puissa aivan kauhea määrä teeriä ja huikaisevia halovaloja.

Repovesi kevättalvella puolikuntoista menoa

Paluu lähes vuodentakaiseen. Näillä pakkasilla on hyvä muistella hieman lauheampia talviretkiä. 
Todettiin joskus alkuvuodesta, ettei oltu käyty muutamaan vuoteen Repovedellä. Niinpä sitten varailtiin maaliskuulle parin yön talviloma. Tuttu ja turvallinen Kuutinkämppä oli sopivasti vapaana niinpä muutaman yön reissu kevättalvella oli sillä selvä.

Mustalamminvuoren näkötornilta on aina hienot näkymät

 

Juuri ennen reissua olin ollut kipeänä. Totesin, että en anna sen häiritä vaan lähdetään ja mennään rauhallisesti. Olin hieman tuunannut pulkan vetosysteemiä opettelemalla vähän solmuja. Lähtöpäivänä oli tosin hieman epävarmaan oliko Repovedellä edes enää lunta. Onneksi viimeisen vuorokauden aikana oli satanut viitisen senttiä puuterilunta. Ongelmana oli vain se, että lumen alla edellinen lumikerros oli sulanut ja jäätynyt uudelleen. Oli hieman kuumottavaa mennä rinkka selässä ja pulkka perässä ilman mitään nastoja lipsutellen eteenpäin.

Korkeuseroja on

 

Kämppä on aina niin kodikas ja siisti

Matkalla piti pysähdellä katselemaan niin eläinten jälkiä kuin ihastuttavaa pyrstötiaisparvea. Taisivat olla suurin piirtein samoilla kohdin kuin missä niitä jollain aiemmalla kerrallakin vuosia sitten olin tavannut. 

Selvittiin lopulta ihan kunnialla majapaikalle, joskin itse jouduin aika paljon puuskuttelemaan ja pysähtelemään sen verran oli vielä tautia päällä. Ensimmäisenä täytyi toki alkaa lämmittämään tupaa, jossa ei muutamiin päiviin ollut käynyt kukaan sekä tietysti räjäyttää kaikki kamat ympäri tupaa. Loppupäivä meni rattoisasti päivällistä tehdessä sekä saunaa lämmittäessä, saunoessa sekä vain oleskellessa tunnelmallisessa tuvassa.

Kaiken tuon lumen alla siloista jäätä

Välillä yksityiskohtiakin, naavaa

Lintujen jäljet eivät ole vahvinta lintualuetta, mutta arvelisin, että tässä on tepastellut teeri.

Seuraavana päivänä tehtiin pieni päiväretki, uhmattiin liukkautta ja kivuttiin Mustalamminvuorelle sekä näkötorniin. Näkötornilta lähdettiin sopivanoloista polkua eteenpäin, jolloin päästiin seuraaman käpytikan edesottamuksia. Autotielle päästyä tehtiin pieni kierros eteenpäin ja lompsittiin jäitä pitkin takaisin lähelle tupaa. Yhytettiin lammen rantapuista palokärki, joka antoi aika suureen ääneen huomionsa ohikulkijoille.

Aina yhtä ryhdikäs Mustalamminvuoren näkötorni

Maisemia jotakuinkin Kuutinkanavan suuntaan

 

Loppupäivä meni samalla kaavalla kuin ensimmäinenkin. Kolmantena päivänä olikin aika pakata tavarat, siivota tupa ja lähteä raahustamaan takaisin autollepäin. Olo alkoi olla jo hieman parempi kuin tullessa, joten matkakin taittui helpommin. Vetonaru osoittautui oikein hyväksi, kiitos hyvien youtube ohjeiden. Sopiva irtiotto arkeen.

Taivaan tavoittelijan taival

Edellisellä kesälomareissulla tiputellessa etelään päin tehtiin pieni koukkaus sivuun ja pysähdyttiin Sallan kansallispuistossa. Alunperin oli tarkoitus mennä telttailemaan johonkin, mutta lähempänä kolmeakymmentä astetta ollut lämpötila ei kauheasti houkutellut telttailuun.

Utuisan kauniit maisemat

Tästä lähdettiin kipuamaan

Hieman jo maisemat avautuu

Auringonlaskun punaiset värit on aina kovin sykähdyttäviä

Varattiin matkalla majoitus kuitenkin kansallispuiston välittömästä läheisyydestä. Majoitus oli jännä laatikko järvelle päin. Illalla, kun pahin paahde oli ohitse päätettiin lähteä vielä kipuamaan Iso-Pyhätunturille.

 

Ystäviä löytyi sankoin joukoin parkkipaikan läheisistä puskista ja ylämäki otti todenteolla koville. Onneksi loppumatkasta alkoi olla jo tunturia sekä portaatkin helpotti kapuamista. Ylhäällä maisemat palkitsivat jälleen kerran. Ehdittiin sopivasti auringon laskiessa taivaanrantaan. Olipahan upeat värit.

Tässä vaiheessa oli hyvä lähteä hipsimään takaisin majoitukseen

 

Kavuttiin näkötorniin ja kuvailtiin ympärille. Lopulta vain istuttiin katselemassa laskeutuvaa aurinkoa. Iltalenkki kruunasi kyllä syntymäpäivän.