Vuosi 2020 retkeilymuistoissa

Päättynyt retkeilyvuosi ei todellakaan mennyt niin kuin alunperin sitä ajattelin ja olin kaavaillut, tuskin kellään, sattuneesta syystä. Asettamani tavoitteet kyllä toteutuivat yllättävän hyvin rajoitteista huolimatta. Kahden retken kuukausivauhti ei vieläkään onnistunut ihan kokonaisuudessaan harmaa ja lumeton helmikuu jäi yhden retken varaan samoin samasta syystä lokakuu ja marraskuu. Hämmentävästi kesäkuussakin ehdin vain yhdelle yhden yön telttailulle. Taisinkin jossain vaiheessa syksyä todeta, ettei minulla ole mitään muistikuvia koko kesäkuusta, sen verran hektistä oli jälleen työrintamalla.

 

Maisema Hermannin viinitornista, Ilomantsi

 

Telttaöitä kertyi vain 10, pitkään kylmänä pysynyt kevät verotti intoa lähteä, joten ensimmäinen telttailu olikin vasta toukokuun lopulla Seitsemisissä eikä lokakuussakaan tullut yhtään telttayötä. Vuoden 2021 ulkonayöpymistavoitteeksi voisin asettaa kunnianhimoisen 15 yötä. Sen sijaan kaksi uutta retkikohdetta oli aliarvioitu tavoite. Kävin vuoden aikana tutustumassa Leivonmäen, Pallas-Yllästunturin sekä Pyhä-Luoston kansallispuistoihin. Edellisten lisäksi kävin piipahtamassa aivan pikkiriikkisen Koitajoen maisemissa sekä Uuraisten Konttivuoren luontopolulla, jotka molemmat tekivät vaikutuksen. Jälleen voisin yrittää päästä muutamalle uudelle retkikohteelle alkavan vuoden aikana.

Uusilla nurkilla Nuuksiossa

Maaliskuun hiljaisuutta

 

Lintuvuosi alkoi mukavasti, mutta sitten tulivat rajoitteet ja muutenkin pääkaupunkiseudun vilkkaat lintukohteet olivat varmasti aivan tupaten täynnä väkeä, joten sinne ei oikein uskaltaunut. Kahlaajalajisto jäi hyvin puutteelliseksi ja vuoden lajimäärä jäi vain 143 varmaan havaintoon. Tästä on jälleen hyvä petrata ja pitää edelleen tavoitelajimäärä 150-160 lintulajin haarukassa. Toivottavasti pääsisimme jo alkavana vuonna jälleen tornien taistoon ja useammalle linturetkelle suuremmalla porukalla. Tuttu 100 lajia -haaste jatkuu jo totutusti. Itse voisin yrittää saada 100 lajia täyteen jo toukokuun alkupäivinä. Lisäksi voisin yrittää linturetkeillä vuoden jokaisena kuukautena, nyt kun tuntuu, että into hiipuu kesän myötä vaikka syksykin olisi oikein kelvollista lintujentarkkailuaikaa.

Viikki toukokuun alkupuolella

Onnettomat lintukuvat: liejukana, Suomenoja toukokuu

Pidempi vaellus jäi tekemättä hyvistä aikeista huolimatta. Sen sijaan tein pari kahden yön minivaellusta ensimmäisen Ruunaalle ja toisen Lauhanvuoren maisemissa. Alkaneena vuonna voisin tehdä muutaman parin yön retken ja toivottavasti jo vihdoin useamman yön vaelluksen yhden yön piipahduksien ohella. Suunnitelmat tosin ovat vielä hieman vaiheessa ja karttoja pitäisi tuijottaa tiukasti vielä useampana iltana. Onneksi tässä on vielä reilusti aikaa.

Onkilampi, Ruunaa

Huhtakorven kivijata, Lauhanvuoren kansallispuisto

Kauhaneva

Menneen vuoden kohokohtia olivat ehdottomasti syysvaellukset Ruunaalle ja Lauhanvuorelle sekä piipahdus Kauhaneva-Pohjankankaalla. Pallas-Yllästunturin kansallispuiston vierailukin oli huikea samoin hyvin sateinen koukkaus Norjan puolelle sekä pysäyttävä retki Suomen itäisimmälle pisteelle (josta pitäisi vielä kirjoitella). Kaiken kaikkiaan olosuhteista huolimatta retkivuosi oli oikein onnistunut.

Pienmaisemaa kalliolammikossa

Porkkala

Toivonkin tästä alkaneesta vuodesta vielä parempaa ja toivottavasti myös rajoitteet pikkuhiljaa poistuvat, niin voi jälleen kotimaassakin liikkua turvallisemmalla mielellä. Oikein hyvää ja luontoisaa alkanutta vuotta 2021!