Rauhaisa Repovesi tammikuun kirpakassa pakkasessa

Käytiin muutaman vuoden tauon jälkeen talvireissulla Repovedellä. Eipä jälleen marraskuun alussa tiedetty mihin nokkamme oltiin laittamassa, kun reissua varailtiin. Vielä tammikuun alussa parin viikon ennuste näytti Repovedelle sellaista mukavaa 10-15 asteen pakkasia reissun ajaksi. Mitä lähemmäs kuun puoliväliä tultiin sitä kylmemmältä ennusteet alkoivat näyttää.

Keskiviikkona pakenimme pääkaupunkiseudun lumikaaosta kohti Repovettä. Matkalla ehdimme vähän pohtia kuinka paljon lunta on tullut ja onko tietä Saarijärven parkkipaikalle aurattu. Huolet olivat turhia. Lunta oli tullut huomattavasti vähemmän kuin mitä etelämmässä ja sekä tie parkkipaikalle että tie lähes Olhavalle asti olivat aurattu muutaman päivän sisään. Parkkipaikalla eväät ja vesi edelliseltä reissulta hyväksi havaitulla taktiikalla pulkkaan ja rinkka selkään. Pakkasta oli reissun vähiten eli lähtiessä noin -12°C.

Valmiina lähtöön

 

Pääsimme lähtemään Saarijärven parkkipaikalta kohti Kuutinkämppää vasta kolmen aikaan. Reilun tunnin saimme taivaltaa ennen kuin olimme perillä. Ensitöikseen ennen täyttä pimeää saikin lähteä kairaamaan järvelle reikää saunavesien ottoon sekä hakemaan klapeja saunan sytytystä varten. Sauna olikin remontoitu sitten viime kerran. Ainakin lattia, kiuas ja jopa ikkuna olivat vaihtuneet uudempiin. Muutenkin sauna tuntui tilavammalta. Illan aikana pakkanen kiristyi ja makuupusseihin kömpiessä lähenneltiin ulkona jo kahtakymmentä pakkasastetta.

Hämärä alkoi jo hiipiä

Alkumatkasta jaksoi näpätä pari kuvaakin

 

Kämpän rannasta saunavesien haussa

Yön aikana lämpötila tuvassa laski kohtuu verkkaisesti ja joskus kuuden aikaan lämpötilan ollessa noin viisi astetta, tuli selväksi, että oli tullut tehtyä ehkä vähän huono valinta makuupussien kanssa. Kotona mielestäni paras pakkaustilavuus-lämpö-painosuhde oli ollut noin +5°C comfortilla olevissa untuvapusseissa, unohdin vaan ottaa huomioon pakkasten vaikutuksen tuvan lämpötilaan. Turha asiaa oli sen kummemmin surkutella, vaan piti kömpiä sytyttelemään kamiinaan tulet ja sitten sujahtaa takaisin lämpimän makuupussin syleilyyn odottelemaan tuvan lämpeämistä.

Hitaasta aamusta nauttiessa tuli tehtyä päivälle suunnitelma. Pakkanen tulisi pysymään koko päivän siinä -20°C nurkilla, joten kovin pitkälle ei taitaisi päiväretkelle uskaltaa. Lounaan jälkeen käytiin laiturilla kahvittelemassa, jonka jälkeen lähdettiinkin tervehtimään aurinkoa nousemalla Mustavuorelle. Näkötornille asti ei viitsitty, mutta sopivan korkealla kohdalla käytiin vähän ihastelemassa maisemia sekä kuvaamassa uskomattoman upeaa talvipäivää. Yksi ahkera käpytikkakin yhytettiin yhdestä polun varren kelosta nakuttamasta.

Ei hullumpi kahvittelumaisema

Ihania lumisia puita

 

Tulevaksi toiseksi illaksi ja yöksi oli luvattu kiristyvää pakkasta, joten tupaa pyrittiin yötä kohden lämmittämään hieman ylilämpimäksi. Nukkumaanmennessä ulkolämpötila oli laskenut jo miinus 26. asteeseen. Aika viileää. Kahden aikaan herätessä lämpötila oli tippunut radikaalisti tuvassa ja sai kiskoa varalla olleen toisen makuupussin päälle peitoksi. Neljän aikaan sisälämpötila olikin jo pakkasella ja oli jälleen sytytettävä kamiinaan tulet. Tuli siinä käytyä huussissakin rapsakassa -28 asteen lämpötilassa, melko raikasta etten sanoisi.

Saatiin nauttia uskomattoman upeista talvipäivistä

Aamu valkeni jälleen aurinkoisena, mutta kylmänä. Päivän agendassa oli polttopuiden pilkkomista, saunavesien täydennystä, makkaranpaistoa pihanuotiolla ja saunan lämmitystä sekä rentoa oleilua. Tammikuun puolivälin lyhyt päivä tuli hyvin käytetyksi pääosin sisätiloissa. Makkararetkelle olisi hieman leppeämmässä säässä voinut toki lähteä vaikka lähimmälle yleiselle tulipaikalle, mutta -20°C ja hidas nuotio eivät houkuttaneet. Ihan vielä niin karaistuneita emme olleet.

Vedenhaku käy kuntoilusta jyrkkää mäkeä

Toisen illan kiristyvä pakkanen

 

Onneksi viimeiseksi yöksi oli luvattu vain -20°C. Yö meni sekin hieman levottomasti ja aamulla herätys tuli aivan liian aikaisin, koska pakkaaminen ja kämpän siivous tuli suorittaa 10.30 mennessä. Viimeisenäkään aamuna pakkanen ei ollut lauhtunut vaan pysyi sitkeästi kylmänpuoleisena. Tuvalta lähtiessä saimme ihailla koko matkan upeita lumisia ja auringonkultaamia maisemia. Kameran akku päätti hyytyä totaalisesti puolen tunnin jälkeen, mutta jääkylmä puhelin toimi edelleen. Parkkipaikan lähetessä vielä hieman jännitti miten auto oli suhtautunut kolmen päivän pakkasessa seisomiseen. Onneksemme auto käynnistyi muutamien köhimisien jälkeen, mitä nyt takaluukku ilmoitti olevansa koko ajan auki, kun lähdettiin ajelemaan.

Ilma oli lähes yhtä upea kuin viisi vuotta sitten

Kotiin päästessä meillä olikin pienoinen yllätys, kun sisälämpötilat olivat siinä 15 asteen kieppeillä. Eipä sitä lähtiessä ollut tajunnut Helsingin lämpötiloja katsella, niin että olisi voinut laittaa lämmitysjärjestelmästä lisälämpöjä päälle. Loppujen lopuksi lämpötilat eivät edes tuntuneet kovin pahoilta edellisen kolmen päivän päälle, joten yöksi kaivettiin vaan ylimääräistä peittoa päälle kotonakin ja jätettiin lämmitysjärjestelmän ihmettely suosiolla seuraavalle päivälle.

Vuosi 2020 retkeilymuistoissa

Päättynyt retkeilyvuosi ei todellakaan mennyt niin kuin alunperin sitä ajattelin ja olin kaavaillut, tuskin kellään, sattuneesta syystä. Asettamani tavoitteet kyllä toteutuivat yllättävän hyvin rajoitteista huolimatta. Kahden retken kuukausivauhti ei vieläkään onnistunut ihan kokonaisuudessaan harmaa ja lumeton helmikuu jäi yhden retken varaan samoin samasta syystä lokakuu ja marraskuu. Hämmentävästi kesäkuussakin ehdin vain yhdelle yhden yön telttailulle. Taisinkin jossain vaiheessa syksyä todeta, ettei minulla ole mitään muistikuvia koko kesäkuusta, sen verran hektistä oli jälleen työrintamalla.

 

Maisema Hermannin viinitornista, Ilomantsi

 

Telttaöitä kertyi vain 10, pitkään kylmänä pysynyt kevät verotti intoa lähteä, joten ensimmäinen telttailu olikin vasta toukokuun lopulla Seitsemisissä eikä lokakuussakaan tullut yhtään telttayötä. Vuoden 2021 ulkonayöpymistavoitteeksi voisin asettaa kunnianhimoisen 15 yötä. Sen sijaan kaksi uutta retkikohdetta oli aliarvioitu tavoite. Kävin vuoden aikana tutustumassa Leivonmäen, Pallas-Yllästunturin sekä Pyhä-Luoston kansallispuistoihin. Edellisten lisäksi kävin piipahtamassa aivan pikkiriikkisen Koitajoen maisemissa sekä Uuraisten Konttivuoren luontopolulla, jotka molemmat tekivät vaikutuksen. Jälleen voisin yrittää päästä muutamalle uudelle retkikohteelle alkavan vuoden aikana.

Uusilla nurkilla Nuuksiossa

Maaliskuun hiljaisuutta

 

Lintuvuosi alkoi mukavasti, mutta sitten tulivat rajoitteet ja muutenkin pääkaupunkiseudun vilkkaat lintukohteet olivat varmasti aivan tupaten täynnä väkeä, joten sinne ei oikein uskaltaunut. Kahlaajalajisto jäi hyvin puutteelliseksi ja vuoden lajimäärä jäi vain 143 varmaan havaintoon. Tästä on jälleen hyvä petrata ja pitää edelleen tavoitelajimäärä 150-160 lintulajin haarukassa. Toivottavasti pääsisimme jo alkavana vuonna jälleen tornien taistoon ja useammalle linturetkelle suuremmalla porukalla. Tuttu 100 lajia -haaste jatkuu jo totutusti. Itse voisin yrittää saada 100 lajia täyteen jo toukokuun alkupäivinä. Lisäksi voisin yrittää linturetkeillä vuoden jokaisena kuukautena, nyt kun tuntuu, että into hiipuu kesän myötä vaikka syksykin olisi oikein kelvollista lintujentarkkailuaikaa.

Viikki toukokuun alkupuolella

Onnettomat lintukuvat: liejukana, Suomenoja toukokuu

Pidempi vaellus jäi tekemättä hyvistä aikeista huolimatta. Sen sijaan tein pari kahden yön minivaellusta ensimmäisen Ruunaalle ja toisen Lauhanvuoren maisemissa. Alkaneena vuonna voisin tehdä muutaman parin yön retken ja toivottavasti jo vihdoin useamman yön vaelluksen yhden yön piipahduksien ohella. Suunnitelmat tosin ovat vielä hieman vaiheessa ja karttoja pitäisi tuijottaa tiukasti vielä useampana iltana. Onneksi tässä on vielä reilusti aikaa.

Onkilampi, Ruunaa

Huhtakorven kivijata, Lauhanvuoren kansallispuisto

Kauhaneva

Menneen vuoden kohokohtia olivat ehdottomasti syysvaellukset Ruunaalle ja Lauhanvuorelle sekä piipahdus Kauhaneva-Pohjankankaalla. Pallas-Yllästunturin kansallispuiston vierailukin oli huikea samoin hyvin sateinen koukkaus Norjan puolelle sekä pysäyttävä retki Suomen itäisimmälle pisteelle (josta pitäisi vielä kirjoitella). Kaiken kaikkiaan olosuhteista huolimatta retkivuosi oli oikein onnistunut.

Pienmaisemaa kalliolammikossa

Porkkala

Toivonkin tästä alkaneesta vuodesta vielä parempaa ja toivottavasti myös rajoitteet pikkuhiljaa poistuvat, niin voi jälleen kotimaassakin liikkua turvallisemmalla mielellä. Oikein hyvää ja luontoisaa alkanutta vuotta 2021!

Hiljaista harmaata

Hiljaista, harmaata ja hämärää. Siltä viimeinen pari kuukautta on kyllä tuntunut. Tosin ei enää niin hiljaista muutamina viime viikkojen aamuina, joina olen herännyt kaivinkoneen tasaiseen urinaan täsmällisesti seitsemältä. Harmaata pääasiassa, paitsi edellisellä viikolla. Edellisalkuviikon kuulaat kirpakat värikylläiset aamut sai retkikaipuun todella heräämään. Voisipa jättää vaan työpäivän välistä, pakata retkieväät reppuun, ottaa tarpeeksi lämmintä vaatetta (sekä puolison) mukaan ja vain lähteä.

Aulan valoasetelma

 

Olen kyllä suunnitellut muutaman viime kuukauden aikana, että pitäisi lähteä, mutta jatkuvat harmaat tai harmaat ja sateiset päivät ovat latistaneet tunnelman viimeistään lauantaiaamuna ja retket ovat jääneet totaaliseen paitsioon. Raskasta niin raskasta. Pitäisi mennä, mutta ei myöskään jaksa eikä kyllä kukaan ole kiskomassakaan. Työelämä todellakin on vaatinut veronsa ja vihdoin huomaa, että lomaakin olisi hyvä pitää, kun viikonlopun aikana ei millään saa levättyä tarpeeksi.

Joulukuuhun on mahtunut paljon pieniä maalaushommia

Samoin kuin neulomista

 

Jatkuva kotona paikallaan oleminen on saanut myös huomaamaan, että sisälämpötilaa ehkä pitäisi hilata edes hieman ylöspäin. En silti ymmärrä vieläkään miten ulkona riittää kymmenen astetta lämpöä, niin etteivät sormet jäädy, mutta sisätiloissa 19 °C on se maaginen raja, kun sormet ja varpaat ovat umpijäässä jatkuvasti. Varpaat vieläpä villasukkien määrästä huolimatta.

Jotain valonpilkahduksiakin näihin vuoden viimeisiin viikkoihin. Kerrankin on sellainen tilanne töiden osalta, että pystyin pitämään spontaanin vapaapäivän. Yllätin myös itseni tässä iltana eräänä suunnittelemasta jo ensi kesän lomaa. Lisää Lappia luvassa siis ensi vuonna. Joulukin on poikkeuksellisesti sellainen, että pääsen kerrankin lomailemaan edes muutaman päivän verran ylimääräistä, joten pakkohan niille jollekin on olla muutakin luvassa kuin vaan harmaata ja vettä tai räntää. Ilmasta viis, retkelle on päästävä, vielä en tiedä minne, mutta jonnekin. Haaveilemani iltanuotiolla istuskelu on jäänyt myös välistä. Nyt ei tarvitsisi edes kovin myöhään valvoa.

 

Joulusta sekin vielä, että olen oikeastaan aika onnellinen, että meidän toinen suunniteltu kotijoulu osui juuri tälle vuodelle. Eipä haittaa, ettei suositella mihinkään menoa. Kotona tosin on tullut pysyteltyä nyt useampi viikko töissä, joten vanhemmille kävin toivottamassa hyvät joulut ihan paikanpäällä samalla kun kävin lahjoja vaihtamassa. Tulipa samalla nähtyä vilaukselta myös Turussa ja Oulussa asuvia veljiä.

 

Kuusi kolmen vuoden takaa ja mystinen valoilmiö

Kuusi odottaa kuistilla ja joulusiivouskin tuli tehtyä viikonloppuna. Kaupassakin piti käydä aivan itse, koska ruokien tilaaminen jouluksi ei enää onnistunutkaan viime viikolla.

Nyt voikin hyvin rauhoittua joulun viettoon ja joulu saa tulla. Hyvää joulua!